Maunuksela, Arja. "Yksi kulttuuripääkaupunki",
in: Helsingin Sanomat, 6.4.2000
Jan Svenungssonin näyttely sopii täydellisesti Valokuvataide - Arkitaide 2000 -tapahtuman teemaan Joitakin osia maailmasta. Ruotsalainen, Brysselissä asuva Svenungsson on kuvannut joitakin osia Euroopan tämänvuotisista kultuuripääkaupungeista, kaikista yhdeksästä.
Kun osat valitsee taitavasti ja kokoaa uudelleen, niistä saattaa syntyä aivan uusi kokonaisuus. Svenungsson esittelee Euroopan kulttuuripääkaupungin 2000 - yksikössä.
Valitsemalla samantyyppisiä tai tuunistamattomia näkymiä eri kaupungeista Svenungsson näyttää, kuinka paljon yhteistä niillä on. Kuuluisista rakennuksista muodostuva julkisivu saa seurakseen puistoja, ratapihoja ja rakennustyömaita, jotka eivät ole postikorteista tuttujaa.
Kuvissa toistuvista yksityiskohdista tulee tämän eurooppalaisen kaupungin tunnuspiirteitä. Monet rakennukset ovat laatikkomaisia tai sitten niissä on torneja. Koripallo lienee ollut muodissa jonkin aikaa sitten, sillä kaupunki on täynnä tyhjiä kenttiä.
Svenungsson sommittelee melkein huomiota herättämättömän sujuvasti, mutta kuitenkin persoonallisesti. Hän johtaa huomion usein sivuun tavallisista nähtävyyksistä, vaikka katujen ja aukioiden monenlaisiin kiveyksiin.
Kuvat ovat näyttelyssä yhdeksänä ryhmänä, joiden nimiä ovat järjestysnumerot, esimerkiksi Seitsemäs kaupunki. Kun taustatietona on ajatus yhdeksästä kulttuuripääkaupungista, luonnollinen katsomistapa on tunnistaminen: tuossa on Helsinki, eduskuntatalo ja Kiasma!
Sitten tulee ongelma: mistä ihmeestä Helsinki-ryhmän loput kuvat ovat? Onko täällä koripallokenttä, jonka reunalla kasvaa eteläisemmän ilmaston puita, tai kauppa nimeltä Elektror Sentere? Seuraava vaihe on kuiven sekoittumisen tajuaminen, ja sitten silmissä jo muodostuu kollaasimaisesti yksi yleiseurooppalainen kaupunki.
Näyttely toimii itsenäisenä kokonaisuutena, mutta sillä on myös kiinnostava tausta ja sisarteos. Svenungsson teki kaupunkikierroksensa, kun häneltä pyydettiin kuvitusta Olli Jalosen uuteen kirjaan Yhdeksän pyramidia.
Jalosen romaanissa rakennetaan yhdeksään kaupunkiin pyramidit maasta, tulesta, savusta, valosta, ilmasta, ajasta, jäästä, vedestä ja lumesta.
Tekstistä ja Svenungssonin valokuvista ja piiroksista syntyy vaikutelma niin hienosta ympäristötaideteoksesta, että toivoisi sen olevan oikseasti olemassa.