Lind, Maria. "Jan Svenungsson", in: Port of Art, Kotka 1995
1. Niin Jan Svenungsson on taas tehnyt savupiipun. Se oli odotettavissa. Aivan niin kuin hän ei voisi pitää sormiaan poissa tästä samalla täyteen ahdetusta teollista fallosmaisuutta tuskin voi jättää ottamatta huomiooan ja suhteellisen ilmeettömästä kohteesta. Tällä kertaa savupiippu on rakennettu kuoppaan, joka sijaitsee tyhjällä tontilla Kotkassa, suomalaisessa satamakaupungissa. Taiteen kaikkien sääntöjen mukaan, pyöristetyistä tiiliskivistä, muurattuna se seisoo funkistyylisen asuinrakennuksen edessä. Jotakin rietasta siihen liittyy.
2.a. Svenungssonin savupiippukausi alkoi vuonna 1988, jolloin hän Tukholmassa alkoi valokuvata jarjestelmällisesti erästä savupiippua eri kuvakulmista ja eri valaistusolosuhteissa. Siitä lähtien savupiippuja on syntynyt etsattuina, piirrettyina, maalattuina, muurattuina ja valettuina. Savupiippu on hänen näytelmissään esiintyvä näyttelijä, kuten Charles Ray näytelmissään. On kysymys siitä, miten merkitys luodaan paremminkin kohteen ulkopuolella kuin sen sisällä, miten kuva sekä määrää että alistaa "todellisuuden". Tässä yhteydessä se on myös verrattavissa kielitieteen termiin "shifter" joka tarkoittaa sanaa, jonka merkitys muuttuu puhujan tai olosuhteiden mukaan.
2.b. Tällaiset järjestelmät ilmestyvät Svenungssonin taiteeseen ja sitten ne taas menevät menojaan. Ne syntyvät näyttelypaikan perusteella ja kysymyksistä, jotka taiteilija esittää itselleen työn kuluessa. Savupiippujen ohella voidaan mainita sarja punaisista pisteistä koostuvia maalauksia nimeltä "Test". Näissä töissä taiteilija on tarkkaan jäljentänyt öljyväreillä summittaisesti tehtyjä vesiväriläiskiä sekä sarjan piirroksia, jotka hän on lehtivalokuva mallinaan piirtänyt venäläisestä äärioikeistolaisesta Zirinovskista siten, että hän tekee aina edellisestä piirroksesta uuden, kunnes koko järjestelmä romahtaa. Yhteistä näille järjestelmille on, että niiden alkuperä tavalla tai toisella liittyy sattumanvaraiseen, vähän samalla tavalla kuin surrealismissa, ja että ennemmin tai myöhemmin ne syövät itsensä. Svenungssonin taiteessa kaaoksen ja järjestyksen keskinäisessä kilpailussa kaaos näyttää aina vievän voiton.
2.c. Edustamisen valta ja ongelmat myös valtaongelmat - ovat aina läsnä hänen teoksissaan, vaikkakin pikemmin käytännöllisestä kuin teoreettisesta näkökulmasta. Hän on siirtynyt valokuvaamasta muita kuvia edustamaan kohteita ja lopuksi luomaan kohteita pelkästään edustaakseen niitä ja muuttaakseen ne kuviksi. Siksi valokuvalle, jonka hän on ottanut vuonna 1992 Tukholmassa Moderna Museetin ulkopuolelle rakentamastaan savupiipusta, hän on antanut nimen "The Perfect Photograph" ("Täydellinen valokuva"). Mutta valerakennelmat jäävät vaierakennelmiksi. Todennäköisesti suuri järjestelmä sortuisi ja halu sammuisi, jos rakennettaisiin oikea, savua tupruttava savupiippu.
3. Jos tässä on tarkoitus luoda, tai muuttaa, "todellisuutemme", silloin taiteilija on onnistunut pyrkimyksissään. Ainakin minun suhteeni. Nähdessäni korkean ja kapean muuratun esineen savun kera tai ilman savua en voi olla ajattelematta Jan Svenungssonia ja hänen milteipä maanisia tutkimuksiaan enkä voi myöskään lakata kuvittelemasta toimivaa savupiippua, jossa on hänen signeerauksensa.
Maria Lind
translation Ragnar Bäckström
